Puhutaan elämästä

Sattuu, sattuu, sattuu

En kestäisi pehmeää kosketusta
Naamaria riisua ei voi
Ja vaikka joku minua koskettaisi
Minä löisin käden pois

Kuin eläin ahdistettu ja peloissaan
Vain murisen lähestyjää
Vaikka syliin, turvaan janoaisin
Pelon taakse kaipuu häviää

Kyyneleet kielletty on tulemasta
Kipua näyttää ei kellekään saa
Se joka tietäisi siitä
Tahtoisi vain enemmän satuttaa

Niin istun tyhjänä iltojani
Ikävästä kouristellen
Ja itselleni nauran
Kun haluaisin
Että joku vielä
minuakin rakastaa

- Liisa 8.4.2007

Lue kaikki tarinat