Puhutaan elämästä

Kaikilla on tarkoitus

Talvi on vuodenajoista minulle rankin. Olin viikon pois koulusta. Nukuin sohvalla kunnes heräsin hikisenä ja täristen, pelko elämäni lopusta oli suuri. Äitipuoleni tuli viereeni ja rauhotti minut.  Mielessäni pyöri vain ahdistus ja se miten tulisin selviämään siitä puristavasta tunteesta.  En pystynyt pitämään itsestäni huolta kunnolla, välttelin suihkua, söin vähemmän ja samalla painoni putosi muutaman kilon.  Usko tulevaisuuteen ja elämän ihanuuteen horjui.

Pääsin vaikeasta tilanteesta eteenpäin rakkaimpieni avulla: äiti, isi, äitipuoli, sisko ja täti olivat suurimmat kannustusjoukkoni. Ilman heitä en välttämättä olisi täällä enään. Välillä kun itketti todella paljon äiti katsoi minuun itkuisin mutta rakastavin silmin ja sanoi “Kyllä aurinko paistaa risukasaankin.”

Tämä lause rakkaimmalta ihmiseltä sai minuun mielettömän elämänvoiman. Nykyään syön lääkkeitä käyn psykiatrilla ja nautin elämän jokaisesta hetkestä. Vaikeuksien avulla opin arvostamaan rakkaimpiani ja koko elämää. Älkää luovuttako ikinä!

Meillä kaikilla on täällä tarkoitus.

- Believe

Lue kaikki tarinat